torstai 10. lokakuuta 2019

Kestovanulappuja

Havahduin jokin aika sitten huomaamaan, miten harmillisen paljon kertakäyttöisiä vanulappuja kasvojen hoidossa kuluu ja menee roskiin.

Samoihin aikoihin joku tuttava jakoi netistä löytämiään kuvia ja ohjeita siitä, miten helppo itse on tehdä pestäviä ja uudelleen käytettäviä vanulappuja. Ohjeissa näytettiin, miten vanhasta collegevaatteesta leikattiin pyöreitä paloja, laitettiin kaksi sellaista nurjat puolet vastakkain ja huoliteltiin reunat yhteen siksakilla. Helppoa!

Kestovanulappuja voi käyttää kuten kertakäyttöisiäkin mutta käytön jälkeen ne pestään muun pyykin mukana 60 asteessa (pesupussissa) jotta ne olisivat hygieenisiä taas seuraavalla käyttökerralla. Säilytän kestovanulappujani kylppärin kaapissa kannellisessa purkissa, jossa ne pysyvät kuivina ja josta niitä on helppo ottaa. Kynsilakan ja muun sellaisen, mikä ei pesussa lähde, pyyhkimiseen näitä ei tietenkään kannata käyttää, mutta ainakin minulla naamanputsauskäytössä nämä vähentävät jätettä ja puuvillan roskikseenjoutumista merkittävästi.

Näkemissäni ohjeissa oli käytetty vanhaa collegepaitaa, joten tein ensimmäiset kokeilut vanhan trikoojakun pehmoisesta kankaasta, vanhojen vaaleiden collegehousujen kankaasta ja vanhoista alusvaatteista leikatusta trikoosta. Käytin ensin muottina sopivan kokoista mukia ja myöhemmin sopivan kokoiseksi osoittautunutta pyöreää leivontamuottia. Tulos oli ihan kelvollinen ja käytettävä mutta en kuitenkaan ollut ihan tyytyväinen siihen, miltä kankaan pinta tuntui kasvojen iholla, miten hitaasti kasvovesi imeytyy trikooseen (ehkä syy on kankaan pintajännitys) ja miten trikoo venyi mutkalle reunojen huolittelussa. En myöskään ollut huomannut, että trikootakin pehmeäpintaiseen kankaaseen oli nurjalle puolelle kiinnitetty ohut ja liukas kerros eräänlaiseksi vuoriksi, ja kun kaksi sellaista laittoi vastakkain, käytössä lapun puolet liukuivat toisiaan vasten, mikä teki lapuista ryhdittömiä ja hankalia käyttää. 'Vuori' oli kuitenkin kudottu sieltä täältä kiinni trikooseen, joten sen irrottaminen rikkomatta trikoon lankoja oli niin vaikeaa, että se oli liian työlästä.

Joku vuosi sitten ostin kirpparilta flanellista tehdyn ilmeisesti lakanaksi tarkoitetun kankaan, josta suunnittelin lämmittävää alushametta. Käytin palan siitä viime vuonna tabletinkansiin, ja nyt alushameen leikattuani katselin jämäpaloja miettien, että pehmeä flanelli voisi toimia "vanulapuissa". Leikkelin pyöreää muottia (halkaisija taitaa olla 6 cm, yritin etsiä saman kokoisen kuin kaupan vanulaput ovat) käyttäen jämäpaloista pyörylöitä, käyttäen pienimmätkin palaset, jotta mahdollisimman vähän kangasta menisi roskikseen - puuvillan tuotanto kuluttaa hirveät määrät vettä, joten puuvillaa ei pitäisi haaskata - ja kiinnitin kaksi palaa vastakkain siksakkaamalla reunat. 
Käytössä flanelli on osoittautunut juuri niin ihanaksi kuin arvelinkin - se on ihoa vasten pehmeämpää kuin trikoo ja tuntumaltaan lähimpänä kertakäyttövanulappuja, joten luulen, että teen näitä lisää, kun jostain flanelliprojektista jää palasia. :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti